Tarinaa perjantaista

Jynkytyspäivän aamu oli odotetusti sumuinen, sää ei luvannut hyvää heppailun kannalta. Runsaan aamiaisen jälkeen päivän ohjelma alkoi matkalla paikalliseen lukioon. Selfossin "kaupungissa", jota asuttavat huikeat 6000 asukasta, sijaitsee lukion ja ammattikoulun yhdistelmä, jossa on normaalin lukion lisäksi linjoja hitsauksesta designiin ja ratsastukseen.
Koulua esitteli todella sympaattinen rehtori, jonka tytöt uhkasivat kaapata mukaansa Turkuun. Koulu oli todella upea, oppilaille oli sohvia ja istuma-alueita joka puolella, koulussa oli myös oma kirjasto. Koulu on myös todella tietotekniikkapainotteinen, sillä lähes kaikilla oppilailla ja kaikilla opettajilla on käytössä kannettavat tietokoneet ja koululla on verkossa oma oppimisalusta. Luokat olivat hienoja, esimerkiksi kuvataideluokan varustelu oli hieman omaamme laadukkaampi. Myös oppilaskunnan hallituksen tilat ja ulkona oleva jalkapallokenttä aiheuttivat hieman kateellisia katseita.
Kierroksen keskivaiheilla teimme iskun opettajanhuoneeseen, jossa rehtori tarjosi meille pullakahvit. Ilmeisesti myös opettajanhuoneen pyöreät pöydät olivat koulun omaa tuotantoa. Jukka ja Pänä antoivat ryhmämme puolesta koululle lahjaksi Turusta kertovan kirjan ja suomalaista suklaata. Kahvittelun jälkeen kierros jatkui kemian ja biologian luokkatiloihin, joista Senspa ja Jukkis olisivat varmasti todella kateellisia, vaikka Jukka sitä kovasti yritti kieltääkin.
Koululta palasimme hienolla vihreällä bussilla takaisin partiokeskukseen, jossa söimme lounasta. Ilmassa alkoi olla pientä paniikkia, sillä edessä olisi haasteellinen ja lähes hengenvaarallinen hevosratsastus valtavan massiivisilla islanninhevosilla ;) (Noora: "Ne oli aika isoja!") Kuljetus oli tottakai myöhässä, joten jännitys ehti tiivistyä mukavasti odotellessa. Sää oli toistaiseksi kohtalainen, taivas oli pilvinen, mutta vettä ei tullut taivaalta. Autojen saavuttua Jukalle, Heikille ja Kupilaiselle paljastui hieman surullinen uutinen, he eivät mahtuisi tallin omiin kuljetuksiin. Onneksi pojissa jo huomiota herättänyt islantilainen vaaleaverikkö pelasti tilanteen ja kyyditsi pojat tallille.
Matka sujui nopeasti ja pian matkaajat joutuivat kohtaamaan pelkonsa; hevoset olivat odotettua suurempia! Osaa porukasta kyydittänyt mies kuitenkin auttoi hevosten valinnassa ja hevosia kammoksuneille Pänälle ja nivusrikko-Suomiselle annettiin tallin laiskimmat kaakit. Pelkoa ei ollenkaan hellittänyt valtava tiedonsaanti, mitään ohjeita ei annettu ennen kahden tunnin vaellusta.
Alkumatka sujui hieman hitaanpuoleisesti ja kontrollin puutteen takia kiilailu herätti hieman närkästystä ratsastajissa. Ilopilkkuna oli kuitenkin pieni koira, joka seurasi meitä koko matkan ajan ja puhkui intoa aina veden läheisyydessä. Puolivälissä vaellusta pidimme pienen tauon, hevoset saivat levätä ja matkaajien edellisen päivän pyöräilystä kipeytyneet ja jynkytyksen jäljiltä hieman hellinä olevat peput saivat hieman taukoa.
Matka jatkui joen yli, porukka jakautui nopeampiin ja niihin, jotka halusivat ottaa hieman rauhallisemmin. Itse ratsastin etumaisessa porukassa ja vetäjä päästi minut ratsastamaan hetken yksikseni, jolloin sain ottaa hevosesta kaiken irti. Loppumatka sujui nopeasti, lopussa etujoukoissa oli pientä laukkakilpailun tynkää. Takajoukoissa esimerkiksi eräs herra Suominen oli hieman tuskissaan herättänyt huvitusta epämääräisillä huudoillaan ("NAUTTITTEKSTE OIKEESTI TÄSTÄ? MÄÄ EN NAUTI!"). Lopulta kaikki kuitenkin selvisivät tallille elossa ja yhtenä kappaleena.
Illalla pojille on tiedossa esimerkiksi missikilpailua ja ties mitä muuta :)

~Maija