Lunneja bongaamassa

Viides päivä Islannissa alkoi aurinkoisissa merkeissä. Taivaalla oli muutamia poutapilviä ja aurinko paistoi. Tukevan aamiaisen jälkeen päivä vasta lähti kunnolla käyntiin. Tiedossa oli erittäin sivistävä päivä kansallismuseon merkeissä, jonka jälkeen oli tarkoitus vierailla Reykjavikin korkeimmassa rakennuksessa, kirkossa.
Hostellilta lähdimme paikallisen linjaliikenteen voimin kohti keskustaa. Jonkin ajan jälkeen keltainen ajoneuvomme kurvasikin keskustaan, josta muutaman pysäkin verran jatkoimme matkaamme kohti kansallismuseota. Olimme museolla hieman etuajassa, joten meille aukeni tilaisuus tutustua läheiseen puistoon. Puiston oli vallannut paikallinen eläimistö, mikä koostui pääasiallisemmin sorsista, hanhista sekä joutsenista.

Luppoaika ennen museota kului nopeasti, joten ei aikaakaan kun olimme jo museon ovia hakkaamassa. Meille oli varattu opastettu kierros. Opas kertoi tarkasti Islannin historiasta, kuinka ihmiset olivat innoissaan rynnineet tähän maahan sekä kuinka he olivat asuneet, miten uskonto on kiteytynyt maahan sekä muuta yhtä tärkeää nippelitietoa.

Opastetun kierroksen jälkeen oli aika siirtyä hengelliselle puolelle. Pienehkön metelintäytteisen kävelymatkan jälkeen saavuimme Reykjavikin vanhalle kirkolle, joka on kuulemma koko kaupungin korkein rakennus. Lyhyen kuvaushetken jälkeen suuntasimme kengänkärkemme kohti kirkon kellotornia, josta aukeni vallan mahtavat maisemat. Yleisen viisauden mukaan on sanottu, ettei kirkon kellotornissa kannata olla silloin, kun kellojen on tarkoitus soida. Tämän koimme kantapään kautta. Klo 13:00 paikallista aikaa kirkon kellot päästivät ilmoille kumean sinfonian, joka hiveli tärykalvoja kuin nuotin vierestä laulava poikakuoro.

Tärykalvot hellänä laskeuduimme kirkon tornista alas. Oli aika syödä. Nössö-Jukka kumppaneineen suuntasi paikalliseen sushi-ravintolaan, me nuoret taasen tuimme rahallisesti paikallista roskaruokabisnestä. Maittavien aterioiden jälkeen oli aika hilata itsemme kohti Reykjavikin satamaa, josta matkamme jatkui lunneja katselemaan.

Pienellä veneellä uhmasimme Atlantin valtameren huimia aaltoja. Lyhyen veneilyn jälkeen pääsimme itse asiaan. Ei aikaakaan, kun meitä ympäröi sadat siivekkäitä perunoita muistuttavat elukat, jotka lensivät hirmuisen kovaa vauhtia. Oppaamme mukaan lunnit lentävät jopa 80 km/h. Paluumatkalla Nössö-Jukka ja allekirjoittanut päästivät ilmoille kauniit sulosoinnut Kari Tapion merkeissä.

Illalla pääsimme juhlimaan Tonin ja Vesan syntymäpäiviä kahden herkullisen itse tehdyn kakun merkeissä.

Huomenna luvassa on vierailu paikallisessa viikinkimuseossa sekä nopea pyörähdys luonnontieteellisessä puutarhassa. Huhujen mukaan koko iloinen retkipoppoo pääsee nauttimaan herkullisesta ravintolaillallisesta.

~Sami

Ps1. Äiti lähettää Aapolle ja Ainolle terveiset: näin tänään satoja lunneja. Ne olivat pieniä ja söpöjä. Enää kaksi yötä, niin tulen kotiin!

Ps2. Heikki lähettää terveisiä Anna-Liisalle Kuopioon.

Ps3. Nössö-Jukka kiittää saamastaan hienosta lunni-lippiksestä Sannaa, Lassea, Patskia ja Villeä.