torstai 22. toukokuuta 2008
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
Loppumatkasta
Aamulla aamupalan jälkeen lähdimme Saga-museoon, joka oli viikinkimuseo. Museossa meillä ei ollut opastusta, vaan jokainen sai kuulokkeet, joista saimme kuulla opastusta ja kierrellä omaan tahtiin museossa. Museon jälkeen sai kukin lähteä minne halusi, suurin osa taisi suunnatta itsensä ostoksille joko kaupungille tai ostoskeskukseen. Hostellille takaisin kaikkien piti raahautua viimeistään puoli kuudeksi jolloin otettiin ryhmäkuva, jonka jälkeen suunnattiin yhdessä ravintolaan syömään. Viimeisen yhteisen illanvieton jälkeen porukka taas hajaantui, osa hostellille pakkaamaan kasseja ja suurin osa biljardikahvilaan pelaamaan ja viettämään aikaa yhdessä. Hostellilla piti viimeistään olla kahdeltatoista, koska aamulla kaikki odotti aikainen herätys neljän aikaan.
Viideltä bussi tuli hakemaan meitä hostellilta ja jouduimme jättämään Reykjavikin taaksemme. Keflavikin lentoasemalla pienten jonotusten jälkeen pääsimme koneeseen ja matkamme kohti kotia alkoi. Menomatkasta poiketen lensimme suoraan Helsinkiin emmekä tehneet välilaskua Arlandassa. Lento sujui hyvin, kaikki taisivat olla aika väsyneitä aikaisesta herätyksestä. Lentokentältä matka jatkui bussilla kohti koulua, kaikki väsyneinä, mutta onnellisia hyvästä reissusta.
Kiitos Heikille, täti-Pänälle ja Nössö-Jukalle loistavan matkan järjestämisestä sekä siitä, että kestitte ajoittain villiä ja äänekästä porukkaamme.
~ Lasse & Sanna
Viideltä bussi tuli hakemaan meitä hostellilta ja jouduimme jättämään Reykjavikin taaksemme. Keflavikin lentoasemalla pienten jonotusten jälkeen pääsimme koneeseen ja matkamme kohti kotia alkoi. Menomatkasta poiketen lensimme suoraan Helsinkiin emmekä tehneet välilaskua Arlandassa. Lento sujui hyvin, kaikki taisivat olla aika väsyneitä aikaisesta herätyksestä. Lentokentältä matka jatkui bussilla kohti koulua, kaikki väsyneinä, mutta onnellisia hyvästä reissusta.
Kiitos Heikille, täti-Pänälle ja Nössö-Jukalle loistavan matkan järjestämisestä sekä siitä, että kestitte ajoittain villiä ja äänekästä porukkaamme.
~ Lasse & Sanna
maanantai 19. toukokuuta 2008
Kuvia maanantailta 19.5.
Vesa 17 v. 20.5.2008
Toni 17 v. 19.5.2008
On se lunni, vaikka onkin vähän epätarkka! Englanninopettajille tiedoksi, että on täällä opittu englantiakin (lunni on englanniksi Puffin) :D
Lasse ja kumppanit innoissaan odottelemassa lunnien näkemistä
Kirkossa oli harras tunnelma
Upea Hallkrimskirkja oli yllätys yllätys remonttitelineiden peitossa
Historia voi olla näinkin hauskaa
Islannin kansallismuseo ei antanut kuvata sisätiloissa, joten tässä jännä kuva talosta ulkoapäin
Suomalaisen taiteilijan Tea Mäkipään teos Atlantis Reykjavikin keskustan järvessä
Lunneja bongaamassa
Viides päivä Islannissa alkoi aurinkoisissa merkeissä. Taivaalla oli muutamia poutapilviä ja aurinko paistoi. Tukevan aamiaisen jälkeen päivä vasta lähti kunnolla käyntiin. Tiedossa oli erittäin sivistävä päivä kansallismuseon merkeissä, jonka jälkeen oli tarkoitus vierailla Reykjavikin korkeimmassa rakennuksessa, kirkossa.
Hostellilta lähdimme paikallisen linjaliikenteen voimin kohti keskustaa. Jonkin ajan jälkeen keltainen ajoneuvomme kurvasikin keskustaan, josta muutaman pysäkin verran jatkoimme matkaamme kohti kansallismuseota. Olimme museolla hieman etuajassa, joten meille aukeni tilaisuus tutustua läheiseen puistoon. Puiston oli vallannut paikallinen eläimistö, mikä koostui pääasiallisemmin sorsista, hanhista sekä joutsenista.
Luppoaika ennen museota kului nopeasti, joten ei aikaakaan kun olimme jo museon ovia hakkaamassa. Meille oli varattu opastettu kierros. Opas kertoi tarkasti Islannin historiasta, kuinka ihmiset olivat innoissaan rynnineet tähän maahan sekä kuinka he olivat asuneet, miten uskonto on kiteytynyt maahan sekä muuta yhtä tärkeää nippelitietoa.
Opastetun kierroksen jälkeen oli aika siirtyä hengelliselle puolelle. Pienehkön metelintäytteisen kävelymatkan jälkeen saavuimme Reykjavikin vanhalle kirkolle, joka on kuulemma koko kaupungin korkein rakennus. Lyhyen kuvaushetken jälkeen suuntasimme kengänkärkemme kohti kirkon kellotornia, josta aukeni vallan mahtavat maisemat. Yleisen viisauden mukaan on sanottu, ettei kirkon kellotornissa kannata olla silloin, kun kellojen on tarkoitus soida. Tämän koimme kantapään kautta. Klo 13:00 paikallista aikaa kirkon kellot päästivät ilmoille kumean sinfonian, joka hiveli tärykalvoja kuin nuotin vierestä laulava poikakuoro.
Tärykalvot hellänä laskeuduimme kirkon tornista alas. Oli aika syödä. Nössö-Jukka kumppaneineen suuntasi paikalliseen sushi-ravintolaan, me nuoret taasen tuimme rahallisesti paikallista roskaruokabisnestä. Maittavien aterioiden jälkeen oli aika hilata itsemme kohti Reykjavikin satamaa, josta matkamme jatkui lunneja katselemaan.
Pienellä veneellä uhmasimme Atlantin valtameren huimia aaltoja. Lyhyen veneilyn jälkeen pääsimme itse asiaan. Ei aikaakaan, kun meitä ympäröi sadat siivekkäitä perunoita muistuttavat elukat, jotka lensivät hirmuisen kovaa vauhtia. Oppaamme mukaan lunnit lentävät jopa 80 km/h. Paluumatkalla Nössö-Jukka ja allekirjoittanut päästivät ilmoille kauniit sulosoinnut Kari Tapion merkeissä.
Illalla pääsimme juhlimaan Tonin ja Vesan syntymäpäiviä kahden herkullisen itse tehdyn kakun merkeissä.
Huomenna luvassa on vierailu paikallisessa viikinkimuseossa sekä nopea pyörähdys luonnontieteellisessä puutarhassa. Huhujen mukaan koko iloinen retkipoppoo pääsee nauttimaan herkullisesta ravintolaillallisesta.
~Sami
Ps1. Äiti lähettää Aapolle ja Ainolle terveiset: näin tänään satoja lunneja. Ne olivat pieniä ja söpöjä. Enää kaksi yötä, niin tulen kotiin!
Ps2. Heikki lähettää terveisiä Anna-Liisalle Kuopioon.
Ps3. Nössö-Jukka kiittää saamastaan hienosta lunni-lippiksestä Sannaa, Lassea, Patskia ja Villeä.
Hostellilta lähdimme paikallisen linjaliikenteen voimin kohti keskustaa. Jonkin ajan jälkeen keltainen ajoneuvomme kurvasikin keskustaan, josta muutaman pysäkin verran jatkoimme matkaamme kohti kansallismuseota. Olimme museolla hieman etuajassa, joten meille aukeni tilaisuus tutustua läheiseen puistoon. Puiston oli vallannut paikallinen eläimistö, mikä koostui pääasiallisemmin sorsista, hanhista sekä joutsenista.
Luppoaika ennen museota kului nopeasti, joten ei aikaakaan kun olimme jo museon ovia hakkaamassa. Meille oli varattu opastettu kierros. Opas kertoi tarkasti Islannin historiasta, kuinka ihmiset olivat innoissaan rynnineet tähän maahan sekä kuinka he olivat asuneet, miten uskonto on kiteytynyt maahan sekä muuta yhtä tärkeää nippelitietoa.
Opastetun kierroksen jälkeen oli aika siirtyä hengelliselle puolelle. Pienehkön metelintäytteisen kävelymatkan jälkeen saavuimme Reykjavikin vanhalle kirkolle, joka on kuulemma koko kaupungin korkein rakennus. Lyhyen kuvaushetken jälkeen suuntasimme kengänkärkemme kohti kirkon kellotornia, josta aukeni vallan mahtavat maisemat. Yleisen viisauden mukaan on sanottu, ettei kirkon kellotornissa kannata olla silloin, kun kellojen on tarkoitus soida. Tämän koimme kantapään kautta. Klo 13:00 paikallista aikaa kirkon kellot päästivät ilmoille kumean sinfonian, joka hiveli tärykalvoja kuin nuotin vierestä laulava poikakuoro.
Tärykalvot hellänä laskeuduimme kirkon tornista alas. Oli aika syödä. Nössö-Jukka kumppaneineen suuntasi paikalliseen sushi-ravintolaan, me nuoret taasen tuimme rahallisesti paikallista roskaruokabisnestä. Maittavien aterioiden jälkeen oli aika hilata itsemme kohti Reykjavikin satamaa, josta matkamme jatkui lunneja katselemaan.
Pienellä veneellä uhmasimme Atlantin valtameren huimia aaltoja. Lyhyen veneilyn jälkeen pääsimme itse asiaan. Ei aikaakaan, kun meitä ympäröi sadat siivekkäitä perunoita muistuttavat elukat, jotka lensivät hirmuisen kovaa vauhtia. Oppaamme mukaan lunnit lentävät jopa 80 km/h. Paluumatkalla Nössö-Jukka ja allekirjoittanut päästivät ilmoille kauniit sulosoinnut Kari Tapion merkeissä.
Illalla pääsimme juhlimaan Tonin ja Vesan syntymäpäiviä kahden herkullisen itse tehdyn kakun merkeissä.
Huomenna luvassa on vierailu paikallisessa viikinkimuseossa sekä nopea pyörähdys luonnontieteellisessä puutarhassa. Huhujen mukaan koko iloinen retkipoppoo pääsee nauttimaan herkullisesta ravintolaillallisesta.
~Sami
Ps1. Äiti lähettää Aapolle ja Ainolle terveiset: näin tänään satoja lunneja. Ne olivat pieniä ja söpöjä. Enää kaksi yötä, niin tulen kotiin!
Ps2. Heikki lähettää terveisiä Anna-Liisalle Kuopioon.
Ps3. Nössö-Jukka kiittää saamastaan hienosta lunni-lippiksestä Sannaa, Lassea, Patskia ja Villeä.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Sunnuntai 18.5.
(aakkoset hukassa)
Tanaan oli viimeinen aamu Ulfjotsvatnin partiokeskuksessa. Aamupala oli jalleen kerran kello 8.15, ja tarjolla oli normaali aamiainen, jonka lisaksi oli jopa hedelmia tarjolla. Saimme kuulla aamupalalla opettajien mielipiteen kaytoksestamme edellisiltana (opettajilla oli niin sanotusti lieva angsti paalla). Yhdeksan aikaan ihana, tutuksi tullut vihrea bussi tuli hakemaan meita ja jouduimme jattamaan partiokeskuksen taaksemme ;(.
Ajoimme tunti , 17 minuuttia ja 20 sekuntia Reykjavikiin. Saapuessamme kaupunkiin Pana ja nosso-Jukka hakivat meille tourist-cardit, joilla paasemme ilmaiseksi kolmen paivan ajan uimaloihin, busseihin ja museoihin.
Bussin saapuessa Reykjavik City Hostelliin heitimme tavarat kassisailytykseen kellariin ja lahdimme kohti keskustaa ja huikeaa islantilaista kirpputoria. Matkalla kirpputorille joukkomme hajaantui moneen osaan, ja jokainen meni parhaaksi nakemallaan tavalla minne sitten halusikaan oikeasti loppujen lopuksi menna.
Lasse, Joni Paatonen, Joni Posti, Jere ja Otto-man kavivat samalla hodarikojulla kuin herra presidentti Bill Clinton vuonna nakki. Hodarit olivat pienia, mutta maukkaita.
Kahden aikaan kaikkien piti olla koossa Hostellilla, jossa viimein saimme huoneet. Majoittauduttuamme huoneisiin jokainen huonekunta sai kahden paivan ruokarahat, jotka saa kayttaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Illalla ei ole ohjelmassa mitaan, vaan jokainen saa tehda mita haluaa, kunhan on "nukkumassa" kello 11 Panan ja Nosson tullessa tarkistamaan, etta kaikki on "kunnossa".
P.S Kun sanotaan Islannin olevan kallis maa, niin loppujen lopuksi hintaluokka on samanlaista kuin Suomessa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi kahden litran colapullo maksaa noin 200 ISK eli noin 2 euroa, ja puolen litran pullo noin 100 ISK eli noin 85 centtia.
~ Sanna L. ja Lasse (nainen periaatteen vuoksi ensimm„isen„)
Ps. (matkatoimisto tiedottaa): Huomiseksi keksimme yllatysohjelman kiinnostuneille - menemme Lunni-risteilylle laheiselle saarelle. Matkatoimisto maksaa.
Tanaan oli viimeinen aamu Ulfjotsvatnin partiokeskuksessa. Aamupala oli jalleen kerran kello 8.15, ja tarjolla oli normaali aamiainen, jonka lisaksi oli jopa hedelmia tarjolla. Saimme kuulla aamupalalla opettajien mielipiteen kaytoksestamme edellisiltana (opettajilla oli niin sanotusti lieva angsti paalla). Yhdeksan aikaan ihana, tutuksi tullut vihrea bussi tuli hakemaan meita ja jouduimme jattamaan partiokeskuksen taaksemme ;(.
Ajoimme tunti , 17 minuuttia ja 20 sekuntia Reykjavikiin. Saapuessamme kaupunkiin Pana ja nosso-Jukka hakivat meille tourist-cardit, joilla paasemme ilmaiseksi kolmen paivan ajan uimaloihin, busseihin ja museoihin.
Bussin saapuessa Reykjavik City Hostelliin heitimme tavarat kassisailytykseen kellariin ja lahdimme kohti keskustaa ja huikeaa islantilaista kirpputoria. Matkalla kirpputorille joukkomme hajaantui moneen osaan, ja jokainen meni parhaaksi nakemallaan tavalla minne sitten halusikaan oikeasti loppujen lopuksi menna.
Lasse, Joni Paatonen, Joni Posti, Jere ja Otto-man kavivat samalla hodarikojulla kuin herra presidentti Bill Clinton vuonna nakki. Hodarit olivat pienia, mutta maukkaita.
Kahden aikaan kaikkien piti olla koossa Hostellilla, jossa viimein saimme huoneet. Majoittauduttuamme huoneisiin jokainen huonekunta sai kahden paivan ruokarahat, jotka saa kayttaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Illalla ei ole ohjelmassa mitaan, vaan jokainen saa tehda mita haluaa, kunhan on "nukkumassa" kello 11 Panan ja Nosson tullessa tarkistamaan, etta kaikki on "kunnossa".
P.S Kun sanotaan Islannin olevan kallis maa, niin loppujen lopuksi hintaluokka on samanlaista kuin Suomessa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi kahden litran colapullo maksaa noin 200 ISK eli noin 2 euroa, ja puolen litran pullo noin 100 ISK eli noin 85 centtia.
~ Sanna L. ja Lasse (nainen periaatteen vuoksi ensimm„isen„)
Ps. (matkatoimisto tiedottaa): Huomiseksi keksimme yllatysohjelman kiinnostuneille - menemme Lunni-risteilylle laheiselle saarelle. Matkatoimisto maksaa.
Lisaa kuvia sunnuntailta
Opiskelijat valmistivat tanaan itse oman ruokansa, herkkua oli tarjolla monenlaista
Vierailimme myos kuuluisalla Reykjavikin sunnuntaisin auki olevalla kirpputorilla
Edelleen Reykjavikin keskustassa
Teknisista syista johtuen kuvat kahdessa eri tekstissa
lauantai 17. toukokuuta 2008
Kuvia lauantailta
Puhdas koti vetää puoleensa :D
Blue Lagoon oli maineensa veroinen
Tämä tulivuori on purkautunut jo yli tuhat vuotta sitten, ja jäljelle jäi pelkkä kraatteri
"Aikamoisia geysirejä", totesivat pojat
Linda, Lasse ja Sanna ihailemassa Gulfossin vesiputousta
Sami valloitti Atlantin keskiselänteen, vasemalla puolella Amerikan litosfäärilaatta, oikealla Euraasian
Lauantai 17.5.
Heippatirallaaa! Tämä päivä on ollut tapahtumarikas nössö-Jukan ja Pänän matkatoimiston kanssa :D Aamulla heräsimme ja söimme tapamme mukaisesti aamupalaa. Sitten lähdimme Golden Circle -kierrokselle. Kierros alkoi Atlantin keskiselänteellä. Siellä oli paljon upeita maisemia ja oppaamme kertoi mielenkiintoisia asioita.
Matka jatkui sieltä kohti Gulfossin vesiputousta. Gulfoss tarkoittaa kultaista vesiputousta ja nimi tulee siitä, kun vesi, joka virtaa sieltä alas, värjäytyy auringon valossa kultaiseksi. Tosin tänään se ei ollut kultainen, koska satoi koko päivän. Kuulemma jokainen, joka on koittanut laskea Gulfossia pitkin alas, on kuollut. Vesimassa, joku vyöryi alas, oli ihan uskomaton.
Gulfossin jälkeen menimme ihailemaan geysirejä ja näimme myös "THE geysirin", jonka mukaan kaikki muut geysirit on nimetty. THE geysir ei ole enää kovin aktiivinen, joten se ei kertaakaan purkautunut siellä olomme aikana. Onneksi siellä oli toinen geysir, joka purkautui useasti. Matka jatkui kohti mahtavaa tulivuoren (ei siis Jukan) kraatteria. Se oli aika vaikuttava näky. Opas kertoi, että kraatterissa on pidetty joskus jotain konsertteja.
Seuraava turistikohde oli Blue Lagoon -kuumavesilähde, jossa pääsimme uimaan. Vesi oli sameata ja vaaleansinistä. Täynnä mineraaleja kuulemma. Sauna oli kylmä kuin mikä. Onneksi sentään höyrysaunassa oli lämpöä! Ainakin iho tuntuu pehmeältä nyt :) Blue Lagoon oli upea paikka! Sinne ehdottomasti uudestaan!
~Linda
Ps. Jukan ja Heikin pyynnöstä: näimme tänään amerikanjääkuikan ja virta-allin. Niitä ei esiinny missään muualla Euroopassa!
Ps2. Päivälliseksi oli viimeisen illan kunniaksi hampurilaisia, ranskalaisia ja cokista.
Matka jatkui sieltä kohti Gulfossin vesiputousta. Gulfoss tarkoittaa kultaista vesiputousta ja nimi tulee siitä, kun vesi, joka virtaa sieltä alas, värjäytyy auringon valossa kultaiseksi. Tosin tänään se ei ollut kultainen, koska satoi koko päivän. Kuulemma jokainen, joka on koittanut laskea Gulfossia pitkin alas, on kuollut. Vesimassa, joku vyöryi alas, oli ihan uskomaton.
Gulfossin jälkeen menimme ihailemaan geysirejä ja näimme myös "THE geysirin", jonka mukaan kaikki muut geysirit on nimetty. THE geysir ei ole enää kovin aktiivinen, joten se ei kertaakaan purkautunut siellä olomme aikana. Onneksi siellä oli toinen geysir, joka purkautui useasti. Matka jatkui kohti mahtavaa tulivuoren (ei siis Jukan) kraatteria. Se oli aika vaikuttava näky. Opas kertoi, että kraatterissa on pidetty joskus jotain konsertteja.
Seuraava turistikohde oli Blue Lagoon -kuumavesilähde, jossa pääsimme uimaan. Vesi oli sameata ja vaaleansinistä. Täynnä mineraaleja kuulemma. Sauna oli kylmä kuin mikä. Onneksi sentään höyrysaunassa oli lämpöä! Ainakin iho tuntuu pehmeältä nyt :) Blue Lagoon oli upea paikka! Sinne ehdottomasti uudestaan!
~Linda
Ps. Jukan ja Heikin pyynnöstä: näimme tänään amerikanjääkuikan ja virta-allin. Niitä ei esiinny missään muualla Euroopassa!
Ps2. Päivälliseksi oli viimeisen illan kunniaksi hampurilaisia, ranskalaisia ja cokista.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Tarinaa perjantaista
Jynkytyspäivän aamu oli odotetusti sumuinen, sää ei luvannut hyvää heppailun kannalta. Runsaan aamiaisen jälkeen päivän ohjelma alkoi matkalla paikalliseen lukioon. Selfossin "kaupungissa", jota asuttavat huikeat 6000 asukasta, sijaitsee lukion ja ammattikoulun yhdistelmä, jossa on normaalin lukion lisäksi linjoja hitsauksesta designiin ja ratsastukseen.
Koulua esitteli todella sympaattinen rehtori, jonka tytöt uhkasivat kaapata mukaansa Turkuun. Koulu oli todella upea, oppilaille oli sohvia ja istuma-alueita joka puolella, koulussa oli myös oma kirjasto. Koulu on myös todella tietotekniikkapainotteinen, sillä lähes kaikilla oppilailla ja kaikilla opettajilla on käytössä kannettavat tietokoneet ja koululla on verkossa oma oppimisalusta. Luokat olivat hienoja, esimerkiksi kuvataideluokan varustelu oli hieman omaamme laadukkaampi. Myös oppilaskunnan hallituksen tilat ja ulkona oleva jalkapallokenttä aiheuttivat hieman kateellisia katseita.
Kierroksen keskivaiheilla teimme iskun opettajanhuoneeseen, jossa rehtori tarjosi meille pullakahvit. Ilmeisesti myös opettajanhuoneen pyöreät pöydät olivat koulun omaa tuotantoa. Jukka ja Pänä antoivat ryhmämme puolesta koululle lahjaksi Turusta kertovan kirjan ja suomalaista suklaata. Kahvittelun jälkeen kierros jatkui kemian ja biologian luokkatiloihin, joista Senspa ja Jukkis olisivat varmasti todella kateellisia, vaikka Jukka sitä kovasti yritti kieltääkin.
Koululta palasimme hienolla vihreällä bussilla takaisin partiokeskukseen, jossa söimme lounasta. Ilmassa alkoi olla pientä paniikkia, sillä edessä olisi haasteellinen ja lähes hengenvaarallinen hevosratsastus valtavan massiivisilla islanninhevosilla ;) (Noora: "Ne oli aika isoja!") Kuljetus oli tottakai myöhässä, joten jännitys ehti tiivistyä mukavasti odotellessa. Sää oli toistaiseksi kohtalainen, taivas oli pilvinen, mutta vettä ei tullut taivaalta. Autojen saavuttua Jukalle, Heikille ja Kupilaiselle paljastui hieman surullinen uutinen, he eivät mahtuisi tallin omiin kuljetuksiin. Onneksi pojissa jo huomiota herättänyt islantilainen vaaleaverikkö pelasti tilanteen ja kyyditsi pojat tallille.
Matka sujui nopeasti ja pian matkaajat joutuivat kohtaamaan pelkonsa; hevoset olivat odotettua suurempia! Osaa porukasta kyydittänyt mies kuitenkin auttoi hevosten valinnassa ja hevosia kammoksuneille Pänälle ja nivusrikko-Suomiselle annettiin tallin laiskimmat kaakit. Pelkoa ei ollenkaan hellittänyt valtava tiedonsaanti, mitään ohjeita ei annettu ennen kahden tunnin vaellusta.
Alkumatka sujui hieman hitaanpuoleisesti ja kontrollin puutteen takia kiilailu herätti hieman närkästystä ratsastajissa. Ilopilkkuna oli kuitenkin pieni koira, joka seurasi meitä koko matkan ajan ja puhkui intoa aina veden läheisyydessä. Puolivälissä vaellusta pidimme pienen tauon, hevoset saivat levätä ja matkaajien edellisen päivän pyöräilystä kipeytyneet ja jynkytyksen jäljiltä hieman hellinä olevat peput saivat hieman taukoa.
Matka jatkui joen yli, porukka jakautui nopeampiin ja niihin, jotka halusivat ottaa hieman rauhallisemmin. Itse ratsastin etumaisessa porukassa ja vetäjä päästi minut ratsastamaan hetken yksikseni, jolloin sain ottaa hevosesta kaiken irti. Loppumatka sujui nopeasti, lopussa etujoukoissa oli pientä laukkakilpailun tynkää. Takajoukoissa esimerkiksi eräs herra Suominen oli hieman tuskissaan herättänyt huvitusta epämääräisillä huudoillaan ("NAUTTITTEKSTE OIKEESTI TÄSTÄ? MÄÄ EN NAUTI!"). Lopulta kaikki kuitenkin selvisivät tallille elossa ja yhtenä kappaleena.
Illalla pojille on tiedossa esimerkiksi missikilpailua ja ties mitä muuta :)
~Maija
Koulua esitteli todella sympaattinen rehtori, jonka tytöt uhkasivat kaapata mukaansa Turkuun. Koulu oli todella upea, oppilaille oli sohvia ja istuma-alueita joka puolella, koulussa oli myös oma kirjasto. Koulu on myös todella tietotekniikkapainotteinen, sillä lähes kaikilla oppilailla ja kaikilla opettajilla on käytössä kannettavat tietokoneet ja koululla on verkossa oma oppimisalusta. Luokat olivat hienoja, esimerkiksi kuvataideluokan varustelu oli hieman omaamme laadukkaampi. Myös oppilaskunnan hallituksen tilat ja ulkona oleva jalkapallokenttä aiheuttivat hieman kateellisia katseita.
Kierroksen keskivaiheilla teimme iskun opettajanhuoneeseen, jossa rehtori tarjosi meille pullakahvit. Ilmeisesti myös opettajanhuoneen pyöreät pöydät olivat koulun omaa tuotantoa. Jukka ja Pänä antoivat ryhmämme puolesta koululle lahjaksi Turusta kertovan kirjan ja suomalaista suklaata. Kahvittelun jälkeen kierros jatkui kemian ja biologian luokkatiloihin, joista Senspa ja Jukkis olisivat varmasti todella kateellisia, vaikka Jukka sitä kovasti yritti kieltääkin.
Koululta palasimme hienolla vihreällä bussilla takaisin partiokeskukseen, jossa söimme lounasta. Ilmassa alkoi olla pientä paniikkia, sillä edessä olisi haasteellinen ja lähes hengenvaarallinen hevosratsastus valtavan massiivisilla islanninhevosilla ;) (Noora: "Ne oli aika isoja!") Kuljetus oli tottakai myöhässä, joten jännitys ehti tiivistyä mukavasti odotellessa. Sää oli toistaiseksi kohtalainen, taivas oli pilvinen, mutta vettä ei tullut taivaalta. Autojen saavuttua Jukalle, Heikille ja Kupilaiselle paljastui hieman surullinen uutinen, he eivät mahtuisi tallin omiin kuljetuksiin. Onneksi pojissa jo huomiota herättänyt islantilainen vaaleaverikkö pelasti tilanteen ja kyyditsi pojat tallille.
Matka sujui nopeasti ja pian matkaajat joutuivat kohtaamaan pelkonsa; hevoset olivat odotettua suurempia! Osaa porukasta kyydittänyt mies kuitenkin auttoi hevosten valinnassa ja hevosia kammoksuneille Pänälle ja nivusrikko-Suomiselle annettiin tallin laiskimmat kaakit. Pelkoa ei ollenkaan hellittänyt valtava tiedonsaanti, mitään ohjeita ei annettu ennen kahden tunnin vaellusta.
Alkumatka sujui hieman hitaanpuoleisesti ja kontrollin puutteen takia kiilailu herätti hieman närkästystä ratsastajissa. Ilopilkkuna oli kuitenkin pieni koira, joka seurasi meitä koko matkan ajan ja puhkui intoa aina veden läheisyydessä. Puolivälissä vaellusta pidimme pienen tauon, hevoset saivat levätä ja matkaajien edellisen päivän pyöräilystä kipeytyneet ja jynkytyksen jäljiltä hieman hellinä olevat peput saivat hieman taukoa.
Matka jatkui joen yli, porukka jakautui nopeampiin ja niihin, jotka halusivat ottaa hieman rauhallisemmin. Itse ratsastin etumaisessa porukassa ja vetäjä päästi minut ratsastamaan hetken yksikseni, jolloin sain ottaa hevosesta kaiken irti. Loppumatka sujui nopeasti, lopussa etujoukoissa oli pientä laukkakilpailun tynkää. Takajoukoissa esimerkiksi eräs herra Suominen oli hieman tuskissaan herättänyt huvitusta epämääräisillä huudoillaan ("NAUTTITTEKSTE OIKEESTI TÄSTÄ? MÄÄ EN NAUTI!"). Lopulta kaikki kuitenkin selvisivät tallille elossa ja yhtenä kappaleena.
Illalla pojille on tiedossa esimerkiksi missikilpailua ja ties mitä muuta :)
~Maija
Lisää kuvia perjantailta
Tässä vähän islantilaista kauneutta<3
Letkajenkkaa hevosilla
Nössö-Jukkakin löysi lajinsa
Pänä ja muut pojat intsinä ratsaille
Nössö-Jukka ojentaa lahjuksen Mr. Sydäntenmurskaajalle
Mr. Sydäntenmurskaaja
Islantilaisia herkkuja
Islantilaista kuvataidetta...
Suomalainen tervehdys(siis MOI<3 ei MOLO)
Kuvia perjantailta 16.5.
Islanninhevosen ylpeä omistaja Mr. Paatonen
Hevosvaellus kesti melkein kaksi tuntia, mutta mikäs näin hienoissa maisemissa oli ratsastella
Ratsastus jännitti monia, mutta kaikki voittivat pelkonsa
Myös Selfossin lukio on ICT-painotteinen
Koulun aula oli melkein Kupittaan aulaa hienompi :D
Tytöt aikoivat kaapata sympaattisen rehtorin mukaansa Turkuun
Vierailimme tänään Selfossin lukiossa
torstai 15. toukokuuta 2008
Kuvia torstailta 15.5.
Veljekset kuin ilvekset
Tätä ette olisi uskoneet näkevänne T: Laura
Nörtit dataa Islannissakin
Pänän ältsi kuva<3>
Geoterminen voimalaitos
Ihana ranta<3>
Mäet saivat jalat hapoille
Nössö-Jukka ja pelimies-Jere
Peppu hellänä
Heräsimme virkeän raikkaina pitkien yöunien jälkeen, jotka meille mahdollisti 27 tunnin mittainen matkustusvuorokausi. Sää oli edellisen päivän tapaan kuin morsian jo aamulla; aurinko paistoi, pilviä ei taivaalla juuri näkynyt ja melko lämminkin oli. Näin ollen päivän ohjelmaan merkitty pyörävaellus ei vaikuttanutkaan yhtään niin turhauttavalta kuin mitä edellisenä päivänä olivat monet luulleet. Ennen pyöräilyä nautimme kuitenkin täyttävän aamupalan, joka koostui pääosin kahvista, muroista ja leivästä.
Pian aamupalan jälkeen menimme valitsemaan itsellemme sopivimman pyörän päärakennuksen pihasta. Pyörät olivat syystäkin huolella jousitetut, sillä tie edessämme oli pitkä ja erittäin kuoppainen. Suurimmalle osalle joukkiosta riitti myös pään suojuksia eli kansanomaisesti kypäriä. Mukaamme matkalle saimme myös eväät eli mehua, leipää, pienen sipsipussin ja suklaapatukan.
Vaikka yli kymmenen kilometrin matka suuntaansa tuntuikin monista pitkältä ennen matkaan lähtöä, ei se tien päällä todellakaan tuntunut siltä. Pysähtelimme katselemaan maisemia ja myös pulahtamaan matkan varrelle sattuneessa sisämaajärveen, osa kahlaten ja osa uiden. Pian olimmekin jo perillä määränpäässämme geotermisessä voimalassa.
Voimalaoppaamme Hans kertoi meille tiuhaan tahtiin voimalan toiminnasta ja Reykjavikin lämmön ja sähkön saannista. Kierros oli melko lyhyt, mutta varmasti sitäkin tiedontäyteisempi. Saimme voimalasta suklaata ja kokista, jotka olivat Hansin mukaan maailman paras yhdistelmä. Lisäksi saimme muistoksi voimalasta paidan.
Pyöräily takaisin sujui varsin verkkaisesti menomatkaan verrattuna, vaikka pysähdyimmekin jo menomatkalta tutun järven rannalle nauttimaan eväitä. Pian olimmekin jo kuitenkin takaisin majapaikassa, peput pyörien satuloista hellänä.
Koska pyöräily oli melko hikistä hommaa ja sää oli edelleen lämmin, urheimmat ja lihaksikkaimmat ihmiset menivät pulahtamaan majapaikan pieneen uimalammikkoon. Tämä oli myös mukavaa ajankulua, kun urheat polkijamme Jukkis ja James vielä matelivat pyöriensä kanssa tien päällä.
Kun kaikki oli vihdoin saatu kokoon, muutimme varamajatalostamme varsinaiseen majataloomme. Tämän jälkeen vuorossa oli ruoan odottelua ja ylimääräistä aikaa tapettiin muun muassa palloa potkimalla ja tätä tekstiä kirjoittamalla.
Kuulimme muuten myös, että koto-Suomessa sää on sateinen ja kylmä, onneksi täällä etelässä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin on runsaasti enemmän! Tässä vaiheessa on syytä koputtaa puuta...
Loppuun vielä Suomisen kommentit seuraavasta päivästä: "Mun nivuset varmaan kestää semmost jynkytyst!" Näillä mennään.
~Posti
Pian aamupalan jälkeen menimme valitsemaan itsellemme sopivimman pyörän päärakennuksen pihasta. Pyörät olivat syystäkin huolella jousitetut, sillä tie edessämme oli pitkä ja erittäin kuoppainen. Suurimmalle osalle joukkiosta riitti myös pään suojuksia eli kansanomaisesti kypäriä. Mukaamme matkalle saimme myös eväät eli mehua, leipää, pienen sipsipussin ja suklaapatukan.
Vaikka yli kymmenen kilometrin matka suuntaansa tuntuikin monista pitkältä ennen matkaan lähtöä, ei se tien päällä todellakaan tuntunut siltä. Pysähtelimme katselemaan maisemia ja myös pulahtamaan matkan varrelle sattuneessa sisämaajärveen, osa kahlaten ja osa uiden. Pian olimmekin jo perillä määränpäässämme geotermisessä voimalassa.
Voimalaoppaamme Hans kertoi meille tiuhaan tahtiin voimalan toiminnasta ja Reykjavikin lämmön ja sähkön saannista. Kierros oli melko lyhyt, mutta varmasti sitäkin tiedontäyteisempi. Saimme voimalasta suklaata ja kokista, jotka olivat Hansin mukaan maailman paras yhdistelmä. Lisäksi saimme muistoksi voimalasta paidan.
Pyöräily takaisin sujui varsin verkkaisesti menomatkaan verrattuna, vaikka pysähdyimmekin jo menomatkalta tutun järven rannalle nauttimaan eväitä. Pian olimmekin jo kuitenkin takaisin majapaikassa, peput pyörien satuloista hellänä.
Koska pyöräily oli melko hikistä hommaa ja sää oli edelleen lämmin, urheimmat ja lihaksikkaimmat ihmiset menivät pulahtamaan majapaikan pieneen uimalammikkoon. Tämä oli myös mukavaa ajankulua, kun urheat polkijamme Jukkis ja James vielä matelivat pyöriensä kanssa tien päällä.
Kun kaikki oli vihdoin saatu kokoon, muutimme varamajatalostamme varsinaiseen majataloomme. Tämän jälkeen vuorossa oli ruoan odottelua ja ylimääräistä aikaa tapettiin muun muassa palloa potkimalla ja tätä tekstiä kirjoittamalla.
Kuulimme muuten myös, että koto-Suomessa sää on sateinen ja kylmä, onneksi täällä etelässä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin on runsaasti enemmän! Tässä vaiheessa on syytä koputtaa puuta...
Loppuun vielä Suomisen kommentit seuraavasta päivästä: "Mun nivuset varmaan kestää semmost jynkytyst!" Näillä mennään.
~Posti
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Perillä ollaan auringossa
Lentomatka sujui mukavasti ja kokista kului... Ihana auringonpaiste toivotti meidät tervetulleeksi Islantiin. Bussi mutkitteli halki upeiden laavakenttien ja kuumavesiputkien geotermisten voimalaitosten höyrytessä ympärillämme. Tätä on Islanti! Vesa kommentoi: "Tällaisesta maisemasta ei voi edes ottaa kuvia, koska se ei näytä kuvissa tältä."
Saavuimme leirikeskukseen viiden maissa paikallista aikaa. Majoituimme ensimmäiseksi yöksi varamajaan. Maisemat ovat kerrassaan muikeita! Punakylkirastaat laulavat ja islanninhevoset laiduntavat muutaman kymmenen metrin päästä talostamme. Päivälliseksi söimme herkullista lasagnea. Aikaero alkaa jo painaa ja nukkumaan täytyy jo mennä, vaikka kello on vasta puoli yhdeksän paikallista aikaa. Aurinko paistaa vieläkin pilvettömältä taivaalta. Huomiseksi on luvattu samanlaista säätä. Naama on jo palanut ainakin Paatosella :-)
Pojat pelaavat ulkona jalkapalloa ja muutamat yrittävät epätoivoisesti nähdä Suomen jäkispeliä netitse... voi voi.
Hyvää yötä!
Aapolle ja Ainolle pusut lähettää Päivi
Kuvista
Emme saa vielä laitettua kuvia blogiin, mutta yritämme illalla uudestaan, jos vain pääsemme verkkoon...
Lentokentällä
Bussimatka meni hyvin (enimmäkseen Jukkaa ja Päiviä kiusatessa). Nyt istumme lentokentällä Robert´s Coffeessa kahvia juoden ja Tukholman lentoa odotellen, jossa on koneenvaihto ja lento Keflavikiin. Päivi möksöttää nyt jo.
Lasse & Joni
ps. Enkä möksötä! T: Päivi
Lasse & Joni
ps. Enkä möksötä! T: Päivi
maanantai 12. toukokuuta 2008
Startti huomenna!
Jo jännittää - huomenna aamulla klo 9 bussi starttaa koulun pihalta. Islantiin lähtee kolmen opettajan (Päivi, Jukka, Heikki TSYK:istä) lisäksi yhteensä 23 lukiolaista, joista 8 tyttöä ja 15 poikaa.
Ohjelmassa on mm. seuraavaa: pyörävaellus, kävelyvaellus, hevosvaellus, lukiovierailu, Golden Circle-kierros (Gullfossin vesiputous, Pingwellirin kansallispuisto, kuumat lähteet, geysir, Atlantin keskiselänne ja tietysti Blue Lagoon) sekä Reykjavikin nähtävyyksiin tutustuminen (mm. Islannin kansallismuseo, Viikinkimuseo, Hallgrimskirkja, Luonnonhistoriallinen museo). Reykjavikissa on juuri alkanut suuri taidefestivaali, jonka antia ei varmaankaan voi välttää turuilla ja toreilla.
Islannin mustat hiekkarannat odottavat! Seuraathan matkamme etenemistä.
Ohjelmassa on mm. seuraavaa: pyörävaellus, kävelyvaellus, hevosvaellus, lukiovierailu, Golden Circle-kierros (Gullfossin vesiputous, Pingwellirin kansallispuisto, kuumat lähteet, geysir, Atlantin keskiselänne ja tietysti Blue Lagoon) sekä Reykjavikin nähtävyyksiin tutustuminen (mm. Islannin kansallismuseo, Viikinkimuseo, Hallgrimskirkja, Luonnonhistoriallinen museo). Reykjavikissa on juuri alkanut suuri taidefestivaali, jonka antia ei varmaankaan voi välttää turuilla ja toreilla.
Islannin mustat hiekkarannat odottavat! Seuraathan matkamme etenemistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)