Peppu hellänä

Heräsimme virkeän raikkaina pitkien yöunien jälkeen, jotka meille mahdollisti 27 tunnin mittainen matkustusvuorokausi. Sää oli edellisen päivän tapaan kuin morsian jo aamulla; aurinko paistoi, pilviä ei taivaalla juuri näkynyt ja melko lämminkin oli. Näin ollen päivän ohjelmaan merkitty pyörävaellus ei vaikuttanutkaan yhtään niin turhauttavalta kuin mitä edellisenä päivänä olivat monet luulleet. Ennen pyöräilyä nautimme kuitenkin täyttävän aamupalan, joka koostui pääosin kahvista, muroista ja leivästä.

Pian aamupalan jälkeen menimme valitsemaan itsellemme sopivimman pyörän päärakennuksen pihasta. Pyörät olivat syystäkin huolella jousitetut, sillä tie edessämme oli pitkä ja erittäin kuoppainen. Suurimmalle osalle joukkiosta riitti myös pään suojuksia eli kansanomaisesti kypäriä. Mukaamme matkalle saimme myös eväät eli mehua, leipää, pienen sipsipussin ja suklaapatukan.

Vaikka yli kymmenen kilometrin matka suuntaansa tuntuikin monista pitkältä ennen matkaan lähtöä, ei se tien päällä todellakaan tuntunut siltä. Pysähtelimme katselemaan maisemia ja myös pulahtamaan matkan varrelle sattuneessa sisämaajärveen, osa kahlaten ja osa uiden. Pian olimmekin jo perillä määränpäässämme geotermisessä voimalassa.

Voimalaoppaamme Hans kertoi meille tiuhaan tahtiin voimalan toiminnasta ja Reykjavikin lämmön ja sähkön saannista. Kierros oli melko lyhyt, mutta varmasti sitäkin tiedontäyteisempi. Saimme voimalasta suklaata ja kokista, jotka olivat Hansin mukaan maailman paras yhdistelmä. Lisäksi saimme muistoksi voimalasta paidan.

Pyöräily takaisin sujui varsin verkkaisesti menomatkaan verrattuna, vaikka pysähdyimmekin jo menomatkalta tutun järven rannalle nauttimaan eväitä. Pian olimmekin jo kuitenkin takaisin majapaikassa, peput pyörien satuloista hellänä.

Koska pyöräily oli melko hikistä hommaa ja sää oli edelleen lämmin, urheimmat ja lihaksikkaimmat ihmiset menivät pulahtamaan majapaikan pieneen uimalammikkoon. Tämä oli myös mukavaa ajankulua, kun urheat polkijamme Jukkis ja James vielä matelivat pyöriensä kanssa tien päällä.

Kun kaikki oli vihdoin saatu kokoon, muutimme varamajatalostamme varsinaiseen majataloomme. Tämän jälkeen vuorossa oli ruoan odottelua ja ylimääräistä aikaa tapettiin muun muassa palloa potkimalla ja tätä tekstiä kirjoittamalla.

Kuulimme muuten myös, että koto-Suomessa sää on sateinen ja kylmä, onneksi täällä etelässä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin on runsaasti enemmän! Tässä vaiheessa on syytä koputtaa puuta...

Loppuun vielä Suomisen kommentit seuraavasta päivästä: "Mun nivuset varmaan kestää semmost jynkytyst!" Näillä mennään.

~Posti